Vastakkaisista tunteista työelämässä
Näin tiistaiaamupäivään muutama sana vastakkaisista tunteista työelämässä, sekä toimimisesta vrs. tuleen makaamaan jäämisestä.
Meillä suomalaisessa työkulttuurissa kovin usein pelätään epäonnistumisia. Ja aina kun epäonnistumisia sattuu, niin niihin on haettu ahkerasti syyllisiä, ja ei missään nimessä katsota sinne kuuluisaan peiliin, ja mietitä, voisiko syytä olla myös itsessä.
Ja taas kun on onnistuttu jossain isosti, niin ollaan ottamassa kaksin käsin vastaan itselle se onnistuminen, vaikka itsellä ei juurikaan olisi ollut mitään osaa eikä arpaa niissä onnistumisissa.
Nämä ovat molemmat, hyvin usein, pelon tunteen aiheuttamia toimintamalleja. Pelätään epäonnistumisen häpeää, ja pelätään ettei itseä nähdä onnistuneena, jne.
Mutta hyvin usein aivan turhaan. Sillä suurin oppimisen käyrä meille ihmisille tulee epäonnistumisista, ja virheistä kun pyrimme oppimaan niistä, sekä näkemään mikä meni vikaan ja miksi. Näin kasvaen itse paremmaksi ja osaavimmiksi. Ja toimimisesta, sekä yrittämisestä, tekemättömyyden sijaan.
Sama pätee myös onnistumisiin. Suomalaiseen työkulttuuriin, ikävä kyllä, kuuluu liian usein kateus toisten onnistumisista. Mutta sen sijaan, että olisi kateellinen, kannattaa iloita ja oppia toisten onnistumisista. Sillä seuraamalla ja oppimilla menestyneiltä ihmisiltä, oppii itse myös paremmaksi.
Hyvin usein myös, kuten taloustaantuma nyt Suomessa, ovat ulkoiset tekijät todella haastavia ja tekevät uuden yrittämisestä todella vaikeaa, lähes mahdotonta.
Me emme voi juurikaan vaikuttaa siihen, mitä ulkoisissa ympäristöissämme tapahtuu. Mutta me voimme aina vaikuttaa omaan ajatteluumme ja toimintaamme. Päätämmekö nähdä negatiivista, vai pyrimmekö etsimään vaikeista tilanteista myös positiivisia mahdollisuuksia haastavassa ympäristössä. Voimme siis aina valita rohkeuden, pelon sijaan.
Ja jäämmekö tuleen makaamaan surkuttelemaan tilannetta. Vai päätämmekö toimia ja edetä etumaastoon kaikesta huolimatta.
Suomessa on haastavat taloudelliset tilanteet, juuri nyt ja osittain olleet pitkään jo Koronasta lähtien, jotka suuri osa meistä olemme joutuneet kokemaan.
Mutta silti(kin), tällaisissa tilanteissa, kannattaa hakea positiivisuutta ympäristöstä, sekä päättää toimia, toimimattomuuden sijaan. Sekä yrittää uudelleen, rohkeasti ilman pelkoa ja häpeää.
Näin olen itse toiminut, aina sieltä Koronakriisistä lähtien, luoden tyhjistä uutta liiketoimintaa, uutta työtä sadoille ihmisille, välillä onnistuen, sekä välillä epäonnistuen ja virheitä tehden, sekä sinne kuuluisaan peiliin katsoen. Mutta aina eteenpäin mennen.
Eli pelko pois, ja pelirohkeutta tilalle, sekä edetkää rohkeasti sinne etumaastoon, uutta luoden ja uutta oppien. Sekä sinnikkäästi jatkaen, luovuttamatta.
Kyllä se siitä.