Päivän Pyyhtiä – Vanhan sanonnan mukaan hyvät käytöstavat kaunistavat
Hyvät käytöstavat ovat ihmisten välisessä kanssakäymisessä yksi keskeinen osa-alue. Ja sen kautta rakentuu luottamuksen ensimmäiset askeleet. Mutta nykyaikana tuntuu, että yhä kasvavalla määrällä ihmisiä unohtuvat hyvät käytöstavat. Hyviin käytöstapoihin kuuluu montaa eri asiaa mm. naisille oven avaaminen, aito läsnäolo ja kanssaihmisen aito kuuntelu keskusteluissa, kollegoiden ja naapureiden tervehtiminen ja niin edelleen.
Tässä postauksessa pureudun kuitenkin hyvistä käytöstavoista aiheeseen, joka käsittelee sovittujen asioiden palaamatta jäämiseen, tai nykytermein ghoustaamiseen.
Infoähky, viestitulva, ja SoMe-kanavien kasvava ärsykemäärä ovat tehneet osasta kanssaihmisistämme hyvin lyhytjännitteisiä. Asioista hypitään toiseen nanosekunneissa, ja jo sovitut asiat unohtuvat nopeammin kuin Formula1 tehokkain renkaidenvaihto.
- Aloitetut keskustelut jäävät torsoiksi, ja ne menevät yksinistumiseksi
- Pyydettyihin tarjouksiin ei palata, ja niiden perään kyselyihin ei vastata
- Työpaikkahaastatteluissa käyneille tarjotaan pelkkää ghoust-haamua
- Sovittuihin etäpalavereihin ei ilmestytä, vaan ruutua saa tuijottaa yksinään
- Asiakaspalautteeseen jätetään vastaamatta ja reagoimatta
- Henkilöstötyytyväisyyskyselyiden kehityskohteisiin ei reagoida, eikä niitä edistetä
- Ja niin edelleen, ja niin edelleen…
Älkääkä ymmärtäkö väärin.
En tässä tarkoita niitä lukuisia yhteydenottoja, joissa vain toinen osapuoli on ollut aloitteellinen, eikä mitään yhteistä kommunikaatiota, tai sovittua ole vielä syntynyt. Sillä on ihan ymmärrettävää, ettei kukaan meistä pysty palaamaan kaikille kyselijöille, kaupustelijoille, avunpyytäjille, ja niin edelleen.
Mutta silloin kun on kontakti olemassa, ja ollaan puolin ja toisin jo keskusteltu aiheesta A tai Y, niin on vain käsittämättömän erikoista, että sitten asiaan ei enää palata. Tai sitä ei enää edistetä, ja toinen osapuoli jätetään tuijottamaan haamun valkoista lakanaa.
Itse olen vanhan liiton herrasmies. Ja minulla on kyllä kovakoodattuna omaan käyttäytymiseeni se, että jo keskusteltuihin ja sovittuihin asioihin palataan. Ja jos asia kiireessä joskus unohtuu, pyydetään anteeksi.
Koska jos hypit nykyisessä informaatioavaruudessa kukasta toiseen nanosekunneissa, ja laput silmillä, etsien vain sitä uutta seuraavaa mielenkiintoista keskustelua tai tykkäystä, ei siinä silloin sinun arvostuksesi kovinkaan paljon kasva. Voipa se jopa jonkun verran laskeakin.
Sovittuihin asioihin palaaminen ei pelkästään tee sinusta muiden ihmisten silmissä arvostetumpaa. Vaan se rakentaa kanssaihmisissä sinusta positiivista kuvaa, ja avaa väylää luottamuksen rakentumiselle. Ja ilman luottamusta ei voi olla mitään yhteistä kanssakäymistä.
PS. Aiheesta hyvää kirjallisuutta mm. Joonas Konstigin kirja "Hyvät naiset ja herrat - Tyyli, käytös ja sydämen sivistys"