Kaksi asiaa mitä toivoisin näkevän enemmän

Kaksi asiaa mitä itse toivoisin näkevän enemmän tässä työelämän haasteiden ja talouden taantuman ajassa:

1. Empatia

2. Armollisuus

Koronatalvesta 2020 lähtien Suomen talous on ollut enemmän tai vähemmän taantumassa.

Yrityksiä on mennyt konkurssiin, ihmiset ovat menettäneet työpaikkojansa. Taloudellisia henkilökohtaisia tragedioita on ollut, no paljon. Vauhti on, ikävä kyllä, vain koko tämän vuoden näissä kiihtynyt. Ja esimerkiksi korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut Suomessa ennätyslukemiin.

Ole koko tuon ajan itse ollut sarjayrittäjänä, ja sitä kautta ollut tekemissä todella monien eri ihmisten kanssa.

Usealla menee hyvin edelleen. Itse kuulun tähän joukkoon myös, olen yrittäjänä onnistunut. Toki todella kovalla työnteolla.

Mutta monella ei mene hyvin, vaan taloudelliset haasteet ovat vain kasaantuneet.

Samaan aikaan tuntuu työelämän ympäristö jopa kovettuneen, ja kylmentyneen. Yrityksiä, ja ihmisiä kohdellaan kaltoin. Moni riitelee keskenään, useita ei kuunnella, eikä auteta.

Joskus meidän kaikkien olisi kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään. Miettimään sitä, että emme voi tietää mitä se toinen henkilö kokee. Ja usein näemme vain jäävuoren huipun heistä. Tietämättä minkälaisia haasteita siellä jäävuoren alla on.

Ja tällöin myös olisi hyvä muistaa olla empaattisia toisia kohtaan. Pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä siltä toisesta tuntuu, mitä haasteita hän on kokenut.

Ja toisekseen, meidän kaikkien olisi myös hyvä muistaa armollisuus itseämme kohtaan. Joka työpäivä ei tarvitse suorittaa ja stressata. Tai työttömyyden kohdatessa, muistaa että hyviä aikoja on vielä varmasti edessä. Ja se uusi työ sieltä varmasti löytyy.

Lopetan pohdinnan edesmenneen Mauno Koiviston sanoihin "Kyllä se siitä".

PS. Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Ja miten sinä voit?